tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kasijalka

– Saanko minäkin leipoa äiti, saanko?

– Osaatko leipoa siististi? Viimeksi teit kauhean sotkun, eikä saatu yhtään pullaa.

– Se oli vahinko, äiti. Pelkkä vahinko. Kyllä minä jo osaan, äiti. Saanko, äiti, saanko?

– Minä pyörittelen nämä tähän nousemaan niin voit kokeilla. Vartu siinä ja katso mallia.

– Pitääkö pullien olla pyöreitä, äiti, pitääkö?

– Ei tietenkään, höpsö. Lettivehnänen tai korvapuustit ovat ihan eri­muo­toi­sia.

– Minä leivon mustekalan, äiti, jooko?

– Leivo hyvä ihminen. Leivo.

* * *

– Äiti! Tule katsomaan millaisen tein, sillä on monta lonkeroa.

– Onkos se mustekala? Minusta se näyttää hämähäkiltä.

– Äiti! Se on mustekala! Paistetaan se nyt.

– Paistetaan toki. Vartu. Se pääsee uuniin näiden pikku­pullien kans­sa. Noin. On se kätevää.

* * *

– Se liikkuu äiti. Minun mustekala liikkuu uunissa.

– Se vaan vääntyilee kypsyessään. Niin voi käydä, jos vaikka lonkerot kypsyvät eri tahtia.

– Nyt se syö sinun pullat, äiti. Tule katsomaan, miten se kasvaa.

– Minä tulen kohta. Anna sen kasvaa rauhassa. Pullien kuuluukin nous­ta uunissa.

* * *

– No niin. Taitaa olla valmista. Ainakin tuoksu on herkullinen. Mitäs jos päästetään sinun mustekala uunista ulos?

– Minua pelottaa, äiti.

– Höppänä. Se on pulla. Ethän sinä pelkää perunoitakaan.

– Ole varovainen, äiti.

– Onpas se kerta kaikkiaan komea, noussut noin upeaksi. Kyllä si­nus­ta vielä leipuri tulee.

– Äiti! Varo! Sen lonkero menee sinun jalan ympärille.

– Varon varon. Eihän näin komeaa pullaa sovi rikkoa. Isäsikin pitää se nähdä.

* * *

– Hmm. Tuoksuupa hyvälle. Missä äiti on?

– Mustekala söi sen. Minä kyllä varoitin.

– Mustekala? Mikä mustekala?

– Se on tehty pullasta ja se on elävä ja se söi kaikki muut pullat ja äidin ja leivinpaperit. Minulla on jo vähän ikävä sitä?

– Äitiäkö?

– Ei vaan pullaa, tai siis muste­kalaa. Se meni jääkaappiin kesyt­tä­mään perunoita, enkä minä uskalla avata ovea.

– Mikset muka? Eihän täällä ole mit–.

11 kommenttia:

  1. KÄÄÄK- en uskalla ikinä kokeilla tuota.

    VastaaPoista
  2. Apua! Onneksi en leiponut laskiaispullia, olisi saattanut käydä huonosti.

    VastaaPoista
  3. No nyt on Peikosta tullut jännärin kirjoittaja!

    VastaaPoista
  4. Leipurityttö oli taitava, osasi leipoa mustekalan eläväksi

    VastaaPoista
  5. Leipominen on vaarallista.

    VastaaPoista
  6. Hui, Peikko kertoo pelottavia satuja!!!

    VastaaPoista
  7. Luin ja mykistyin KAUHUSTA!

    (Tämä on yksi sinun PARHAISTA!)

    VastaaPoista
  8. Onneksi minä leivon äärimmäisen harvoin pullaa, jouluna ja , mikä se nyt sitten voisi ollakaan. Enkä koskaan mustekalaa! Hui!

    VastaaPoista
  9. Olen eri mieltä, lapset ja pullan leipominen sopivat ihanasti yhteen, viimeksi tein pojanpoikani kanssa yhdessä joulupullia, ja niistä tuli aivan mahtavia, leivoimme tosin vain hannunvaakunoita ja ässiä, mustekaloja emme älynneet edes kokeilla:) Ainoa mikä harmittaa on se, ettei mikään allergialääke enää auta kun leivon pullaa tai sämpylöitä. Seuraava päivä on kyllä mustekalamaisen kenkku. Olisiko tässä kysymys siitä?

    VastaaPoista
  10. Tuttu aihe, kuten leipominen, ja äkkiä se ei enää olekaan ihan tavallista arkipuuhaa, vaan Stephen Kingimäistä kauhua. :)

    VastaaPoista