torstai 30. lokakuuta 2014

Kirsikkalenkki

– Olen huolissani, Elina tunnustaa parhaalle ystävälleen Allille.

Tämä nyökkää ja katsoo Elinaa mustan kajalin kehystämillä silmillään. Elina nousee ja hakee kahvi­kannun, kaataa molemmille santsi­mukilliset ja nostaa vielä yhden kirsikoilla koristellun lenkki­makkaran pöytään kahvi­natusteltavaksi.

– Kuulitko? hän kysyy. – Minä olen huolissani.

– Totta kai, ilman muuta, kuulenhan minä. Tämä kirsikka­makkara on tosi hyvää. Mikä sinua nyt sitten vaivaa?

– Ei minua mikään vaivaa. Minä olen huolissani. Vesi käyttäytyy omituisesti.

– Jos minä olisin huolissani aina, kun joku käyttäytyy omituisesti, en muuta ehtisi tehdäkään. Maailma on tosi omituinen paikka.

– Ei ole ennen ollut, ei ainakaan tästä kohtaa. Katso.

Elina kastaa sormensa täysinäiseen vesi­kannuun. Veteen jää sormen muotoinen kuoppa, joka vetäytyy hitaasti kasaan ja lopulta plopsahtaa umpeen.

– Hah. Ovela temppu, olet tehnyt vesi­hyytelöä ja kuvittelet minun menevän lankaan. Ei tuollaista olekaan.

Alli kokeilee, mutta hänen sormensa ei jätä veteen reikää. Hän nappaa Elinaa kädestä ja tunnustelee sitä.

– Miten teit sen? hän kysyy. – Sinulla oli jotain kädessä. Eikö?

– Ei ollut. Minun käteni vaan on sellainen. Tai minä. Kylvyssäkään ei tee enää mieli käydä.

– Minusta tuo on jännä. Milloin se alkoi?

– Juhannus­tansseista, kun tapasin se korkea­hattuisen miehen, muistatko? Elina sanoo ja tökkii reikiä veteen ja kahviinsa. – Tämä on pahentunut koko ajan. Mitä jos reiät jäävät kohta olemaan?

– Sehän olisi vaan hyvä.

– Hyvä? Eikä olisi! Miten niin?

– Ajattele, mitkä bisnes­mahdollisuudet. Voisit myydä reiällistä vettä. Siihen eivät muut pysty.

– Totta! Veden rei'issä voisi säilyttää vaikka klemmareita tai kyniä.

– Niin ja ajattele, voisit kuitenkin käydä kylvyssä ja käyttää syntyvää vesi­muottia kehosi jäljentämiseen. Maailmassa on ainakin miljoona miestä ja naista, jotka haluaisivat sinut viereensä. Jäljennöksen voisi tehdä vaikka lateksista.

– Totta. Nyt en kohta malta enää odottaa. Mitä jos niitä muotteja myisi sellaisinaan. Niitä voisi olla eri­värisiä ja eri­tavoin sisustettuja. Vaikka oravan­nahalla.

– Se olisi kyllä hyvä. Huomaatkos nyt?

– Huomaanko mitä?

– Ihan turhaan olit huolissasi. Onko sitä kirsikka­lenkkiä vielä?

16 kommenttia:

  1. Kunhan ei Elina parka vaan jää jumiin siihen vesikuoppaan.

    VastaaPoista
  2. Kiltti isopeikko! Tämä oli varmasti kaikkein paras mielikuvitusjuttusi. Minun tuntosarveni ihan värisevät, niin paljon siitä pidin. Kirjoitathan lisää erikoisesta reikävesi-Elinasta? Kirjoitatahan?

    VastaaPoista
  3. Alli on bisnesnainen ja näkee rahantekomahdollisuuden ihan mistä vaan.

    VastaaPoista
  4. Heh, jos kaalikääryleitä puolukkahillolla, lauantaimakkaraa nisupullan päälle, niin miksei sitten lenkkiä kirsikoilla. Nam!

    VastaaPoista
  5. Jännä juttu, mutta mikä oli miehiään Elinan juhannustansseissa tapaama korkeahattuinen mies?

    VastaaPoista
  6. Sitä minäkin, mikä ihmeen mies on ollut tansseissa ja mitä se siellä Elinalle teki? Vedenpysäyttäjä?

    VastaaPoista
  7. Ai, mikäkö se mies oli? Sehän oli sotaisa herra, eikös joku von Döbelnkin aikoinaan ratsastellut aukkoja katsellen? Elinan kannattaisi nyt alkaa konsultiksi tai työpaikkakouluttajaksi, henkilöstöosaajaksi...ja näyttää, että jokainen ihminen on korvaamaton, niin kuin me monasti luulemmekin. Ja Elina saisi näyttää korvaamattomuutensa, miten vesilasiinkin jää sormenmentävä reikä!

    VastaaPoista
  8. Tilaan heti yhden Lateksi-Allin orannahkapäällysteellä... tai ehkä en sentään.

    VastaaPoista
  9. Isopeikkokin on tainnut tavata sen korkeahattuisen miehen, muuten ei tällaisia tarinoita syntyisi. Tai sitten...tai sitten...Isopeikko olikin siellä korkean hatun alla...

    VastaaPoista
  10. Vesimuotti! Lateksia! Nyt en kyllä unta saa... (O_O)

    VastaaPoista
  11. Sehän olisi hyvä vaikka pipari muotiksi.
    Piparista riittäisi isommallekkin sakille.:-)

    Varotaan korkeahattuisia miehiä.....

    VastaaPoista
  12. Ohhoh! Kirsikkalenkkiä kahvin kanssa. Omituista.

    VastaaPoista
  13. Miehet ovat tunnetusti vaarallisia, etenkin korkeahattuiset ja isokenkäiset. Baskeripäiset ovat muuten vain huvittavia, kuten tämä reikäilevä tarinakin. Mistä Sinä muuten näitä oikein keksit? Omasta päästäkö:)

    VastaaPoista
  14. Toinen hyvä bisnes olisi ne vanhanaikaiset näkymättömät hiusverkot.

    VastaaPoista