Virva-Tuulia

Täytin sata ja ajattelin, että vietän viimeisiä synttäreitäni. Ystävät ja perhe olivat kadonneet aika päiviä sitten, ja olin elellyt jo kaksi­kymmentä vuotta yksikseni. Päivät olivat pitkiä ja uni huonoa.

Seura­kunnasta kävi joku kloppi. Sain kukkia ja terveys­keksejä, en halunnut keittää kahvia, vaan hätistin vieraan tiehensä. Lopun päivää kiikuttelin keinu­tuolissa ja luin kirjoja. Meinasin lukea koko yön, olin kyllästynyt valvomaan sängyssäni ja tuijottamaan kattoa.

Minua kuitenkin nuokututti, joten köpöttelin vuoteeseeni ja ähelsin peiton päälleni.

Uni tuli melkein heti. Hän oli kaunis nuori nainen ja kävi viereeni maate. Hän kiihotti mieli­kuvitustani ja yritti painaa silmiäni kiinni. En halunnut nukkua ja kadottaa häntä, pinnistelin pysyäkseni hereillä.

Kysyin, mitä jutut uni­jukasta ja nukku­matista oikein ovat. Hän sanoi, että ne ovat lapsille tarkoitettuja ja että aikuiset miehet tarvitsevat viereensä hänen kaltaisensa uni­naisen. Lisäksi hyvänä pitoa, pään silitystä ja hellimistä, aaltojen keikutusta ja hymyä. Minä olin samaa mieltä.

Juttelimme pitkään. Hän silitti kaljua päätäni ja kertoi paikoista, missä unet ja todellisuus sekoittuvat. Mieli­kuvitukseni piirsi yhä vahvempia kuvia, abstrakteja ja realistisia, sekoitti niihin muistoja ja aavistuksia. Minun oli hyvä. Hän makasi kainalossani ja nojasi päätään rintaani niin, että hänen hiuksensa kutittivat sieraimiani. Pidin hänen tuoksustaan, siinä oli kaikki hyvä ja ilo, mitä olin koskaan kohdannut.

Aamu koitti aurinkoisena ja uutena. Olin täynnä voimaa ja villeyttä. Minun oli pakko lähteä liikkeelle, etten olisi pakahtunut siihen paikkaan. Kiersin kaupungin kahdesti enkä edes hengästynyt.

Uni on sen jälkeen tullut joka ilta. Minä odotan, että pääsen vuoteeseeni ja saan hänet kainalooni. Päivisin kuljen kaupungilla ja käyn kirjastossa, luen, jotta aika kuluisi nopeammin. Elän vasta illalla ja yöllä.

Täytän tänään sata­kahdeksan. Olen kysynyt, haluaako hän jakaa päivänsäkin kanssani. Hän on luvannut vastata minulle illalla. Olen varannut yö­pöydälleni sormuksen.