Karhu, kettu ja pieni susi istuvat peikon luolan edessä. On yö ja pimeä, joskin peikon virittämä nuotio valaisee ja lämmittää. Peikko on hakemassa nakkimakkaroita.
– Susi tykkää peikkomakkaroista, pieni susi tunnustaa.
Karhu murahtaa ja sen kitapielestä valahtaa kuolanoro. Kettu mittailee nakkimakkaranpaistoon varattuja keppejä, jotka peikko on terävillä kynsillään vuollut sopiviksi. Metsän takana jytisee ja värikkäät kipunat nousevat puiden latvojen yläpuolelle.
– Ihmisten vuosi on taas kulunut loppuun, kettu toteaa.
– Se on narrausta, susi urahtaa. – Ennen tämä susi uskoi.
– Minkä?
– Että ihmiset pamauttavat vanhan vuoden irti uudesta.
Peikko ilmestyy nuotion valopiiriin ja tuo tullessaan vasullisen sormen kokoisia nakkimakkaroita. Pieni susi syö kolme kylmänä ja vasta sitten muistaa, että makkaroita piti lämmittää. Se valitsee kaikkein pisimmän kepin ja pujottaa sen koko matkalta täyteen nakkimakkaroita. Karhulle ja ketulle tulee kiire pitää puolensa. Peikolla on nakkimakkara sikarina huulien välissä, se sytyttää sen kekäleellä ja vetelee paksuja rasvaisia sauhuja.
– Irrotuspaukkeet, peikko toteaa ja antaa nuotiossa tanssivalle tulelle oman nakkimakkaran.
– Se on narrausta, susi sanoo.
– Ehkä, peikko myöntää. – Mutta ihmiset eivät tiedä sitä.
– Ihmiset on pöhköjä, susi murahtaa.
Peikko tumppaa nakkimakkaransa nuotiokiveen ja valitsee toisen sikarimakkaran, johon se virittelee tulen kaikessa rauhassa. Viritellessään se katselee sutta, joka jo napsii ensimmäisiä nakkeja kepistään; kettua, joka maistelee yhtä ainoaa paistamaansa makkaraa; ja karhua, joka jo kurottaa vasusta seuraavaa nakkimakkarakahmalollista.
– Ihmiset ovat melkein aina pesäluolissaan, peikko kertoo. – Niillä on vielä päiväluolat erikseen. Luolissa on tylsää ja ihmiset pitkästyvät. Siksi ne ovat keksineet kaikenlaisia juttuja.
– Paukutkin?
– Niin. Ne luulevat sitä oikeaksi elämäksi. Ehkä se onkin, jos ne eivät tiedä paremmasta,
Susi käy miettivän näköiseksi ja hotkaisee seitsemän nakkimakkaraa.
– Saa ne paukutella, susi lupaa. – Susi on jo tottunut.
Irrotuspaukkeita peikolle
VastaaPoistaPaljon rahaa lentää taivaalle. Vanhat ihmiset pelkäävät, ja koirat. Onneksi ei kuitenkaan meidän Lili-koira pelkää paukkuja, mutta entinen koira pelkäsi. Hyvää uutta vuotta Peikolle!
VastaaPoistaKyllä sitä rätinää ja pauketta syntyy kun noin isoa hommaa tekee. :D
VastaaPoistaPeikko sen sanoi: "ihmiset luulee sitä oikeaksi elämäksi, kun ne ei tiedä paremmasta. Mie ja Nappis istuttaisiin mieluusti peikon tulilla ketun, karhun ja pienen suden kanssa paistamassa makkaraa. Ei ole nuo räiskimiset kummankaan mieleen... Vaan Isopeikolle iso virtuaalihali ja tarinarikasta uutta vuotta!
VastaaPoistaPeikko sen sanoi: "ihmiset luulee sitä oikeaksi elämäksi, kun ne ei tiedä paremmasta. Mie ja Nappis istuttaisiin mieluusti peikon tulilla ketun, karhun ja pienen suden kanssa paistamassa makkaraa. Ei ole nuo räiskimiset kummankaan mieleen... Vaan Isopeikolle iso virtuaalihali ja tarinarikasta uutta vuotta!
VastaaPoistaOi peikko peikko, sinä hauska veikko. Muksis maksis ja päks päks päks!!! Kiitos menneen vuoden tarinoista, uusia odotellen. :)
VastaaPoistaOon samaa mieltä, et ihmiset on tyhmiä, kun paukuttelee ja sössäävät rehansa turhuuteen.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta Peikolle!
Jee hieno tarina, ihmiset on tyhmiä, sehän tiedetään, käyttävät irrotuspaukkuja myös toisiaan vastaan. sitä ei viisainkaan peikko osaa ymmärtää että niin tyhmiä. Kiitos Peikolle kirjoituksista ja rikasta ideaa uusiin tarinoihin..tällä vuodella 2016.. irrotellaan sitten taas paukkuja kun vuosi on kulunut, eihän me muuta ymmärretä, kuinka monta nälkäistä niillä paukkurahoilla vois ruokkia.
VastaaPoistaKiitos Peikko muistutuksesta, että tyhmiä olemme! Niinhän me, tyhmistä vanhemmista tyhminä syntyneet..;)
VastaaPoista♥ ☺ ☻
Ihmiset ovat.. mukavaa alkanutta vuotta peikon sanoille ja tarinoille toivoo eräs uneton, mutta ei Seatlessa:)
VastaaPoista