torstai 10. marraskuuta 2016

Puolisot

Tulin rakastajattareni luota ja liukastuin lumisella kadulla. Aika pysähtyi. Tiesin kaatuvani ja näin heti, mihin pääni osuisi. Reunakiveyksen reuna lähestyi kasvojani yhä kiihtyvällä nopeudella. Kirosin mielessäni. Olin varma, että joutuisin sairaalaan ja vaimo tulisi jossain välissä katsomaan ja kyselemään mitä tein siellä päin kaupunkia. Miten sen selittäisin parhain päin? Kivi lähestyi kasvojani. Selkäni köyristyi ja työnsi naamaani yhä lähemmäs iskua.

Isku ei tuntunut miltään. Näin monenvärisiä tähtiä, kun pääni halkesi. Tähdet muodostivat tuttuja kuvioita, näin kissan ja koiran ja muutaman vaaleanpunaisen elefantin, joilla oli lyhyen lyhyt kärsä ja trumpettijalat. Kaikki oli ihan normaalia. Paitsi, että pääni oli haljennut kahtia.

Tunnustelin halkeamaa ja ujutin sormeni sen sisään. Tyhjä. Päässäni ei ollut mitään. Tai oli se vähän märkä suun kohdalta. Juuri lähteissäni juotu drinkki oi jäänyt kielen alle hölskymään. Kielen, joka sekin oli halki ja lirppusi mukavasti molemmissa poskissa.

Kielen lirppuminen oli selvä viesti. Ei tässä tainnut kovin pahasti käydä. Ei tarvitse mennä sairaalaan eikä mitään. Ujutin molemmat käteni pään halkeamaan ja kiskoin. Halkeama jatkui repeämänä haaroihini asti, ja yhtäkkiä minua oli kaksi puolikasta. Katselimme toisiamme ja mietimme, miten jaamme hommat. Vedimme pitkää tikkua, hävisimme ja päätimme lähteä kaljalle.

Juottolan ovella painauduimme vastakkain, kävelimme tiskille ja saimme kaksi olutta, istuuduimme kumpikin omalle penkillemme ehjä kylki kyypparia kohti. Joimme seitsemän isoa ennen kuin saimme päätettyä, mitä teemme.

Hylkäsimme ajatuksen jakaantua toinen vaimon ja toinen rakastajattaren luo. Tukeuduimme toisiimme ja menimme takaisin sinne, missä olimme alun perin liukastuneet. Istuimme maitokaupan ikkunalaudalle ja odotimme. Ennemmin tai myöhemmin joku nainen liukastuisi samalla tavalla kuin me olimme liukastuneet. Ehkä vähän tönäisisimme jotakuta, niin että hänen päänsä halkeaisi reunakiveen. Silloin me riipaisisimme hänet kahtia ja yhtyisimme häneen. Toinen toiseen ja toinen toiseen puoliskoon. Sen jälkeen meillä olisi aina kumppani mukanamme. Iloitsimme jo etukäteen. Ja miten se nainen ilahtuisikaan, kun hän huomaisi tulleensa kahdeksi miehen puolisoksi, tai – puoliskoksi.


PEIKKOMAINOS: Peikon miälestä isälle voi ostaa lahjaksi Sika­farmari-kirjan. Se on hiano kirja, sillä peikko on sanonut, mitä sanoja kirjaan pitää laittaa ja missä järjestyksessä. Saa valita haluaako kirjan painettuna vai sähköisenä.

6 kommenttia:

  1. Voi Peikko, mitä haaveita :-D
    Teksti piti otteessaan ja pakkohan se oli lukea loppuun asti. Ensin suretti kaatujan puolesta, mutta loppua kohti alkoi jo naurattaa.

    VastaaPoista
  2. Hassu juttu! Kylläpä Isopeikon mielikuvitus laukkaa, se taas on vaan hyvä.

    VastaaPoista
  3. Tämä tällainen puolimies/nais on vissiin se bi?

    VastaaPoista
  4. Taispa käydä niin, että heräsit jossain teho-osastolla ja lopusta ei sitten tiedäkään, miten kävi.

    VastaaPoista
  5. Herkullinen juttu. Tykkäsin. Mielikuvituksella ei ole rajoja. Osaat sitä hyödyntää, vieläpä hulvattoman hyvin!

    VastaaPoista