torstai 20. lokakuuta 2016

Matkasakset

Ne olivat ihan paskat jo heti uutena, matka­sakset muka. Pelkät louskut ne olivat. Yritin leikata niillä kynsiäni, mutta sakset pillastuivat, taittuivat kasaan ja leikkasivat sormeni irti. Kaikki sormeni. Harmitti vähän, mutta sitten ajattelin, ettei enää tarvitse leikata kynsiä, paitsi varpaista.

Onneksi muistin. Kenkien kärjissä oli jo useita varpaan­kynsien puhkomia reikiä. Ehkä ne saisi leikattua, eikä tarvitsisi vallan käyttö­kelpoisia saksia heittää menemään.

Sakset pillastuivat taas heti, kun ne saivat haukata palan kynttä. Ne surahtivat käyntiin ja paloittelivat varpaani sentin siivuiksi, jatkoivat jalkoihin ja pysähtyivät vasta vähän ennen perhe­kalleuksiani.

Huokasin helpotuksesta. Sakset rähähtivät nauruun ja leikkasivat kalleuteni ja kassit irti. Minua suututti.

Mutta ei se siihen jäänyt. Sakset söivät varvas­viipaleet ja koiven­kappaleet, avasivat vatsani ja pakkasivat loput lihani suoli­makkaroiksi.

Aivoistani ne teho­sekoittivat smoothien, eikä minusta jäänyt jäljelle mitään.

Smoothie odotti ja tekeytyi pöydällä pitkässä lasissa. Matka­sakset nuolivat teränsä ja heittäytyivät smoothie­lasin viereen kyljelleen.

 

Laura palasi töistä, huuteli huhuuta jo ovelta ja ilahtui nähdessään smoothien. Ukko on aina niin huolehtivainen, hän tuumi, nytkin on valmis proteiini­pommi odottamassa ankaran työ­päivän jälkeen. Seuraavaksi Laura poimi sakset mukaansa ja päätti mennä leikkaamaan kynsiään.


PEIKKOMAINOS: Peikon pieniä tarinoita on on laitettu e-kirjoihin. Niitä on kolme ja niiden kaikkien nimi on Naavakuusen takaa. Ensimmäisessä on pienen suden tarinoita, toisessa on karhutarinoita ja kolmannessa peikkotarinoita. Niitä saa Elisa Kirjasta.

torstai 13. lokakuuta 2016

Puputus

– Hei! Mitä sinä oikein teet?

– Syön.

– Syöt? Mattoako?

– Niin. Matto on hyvää.

– Söisit heinää niin kuin muutkin puput.

– Tuo heinä on pahaa. Pahvikin maistuu paremmalta.

– Pahvissa on painomustetta ja painomusteessa raskasmetalleja.

– Sinä olet sanonut sen jo.

– Olenko?

– Joo. Ainakin monta kertaa.

– Etkä usko silti?

– En. Saanko omenan?

– Omenan. Kokonaisen omenanko?

– Joo. Omena on hyvää. Parempaa kuin matto.

– Saat kuivaa leipää. Rouskuta tätä.

– Ja omenaa?

– Saat palasen.

– Puolikas?

– Siinä on siemeniä, eikä ne sovi pupulle.

– Sinä saat syödä ne.

– Aika anteliasta. Sinä sentään olet ahnas pupu.

– Saat syödä tuon heinänkin.

– Mutta sinähän sanoit, että se on pahaa.

– Siksi sinä sen saatkin. Hae minulle uutta ja tuoretta, sellaista, mikä haisee heinälle eikä homeelle.

– Mistä minä sinulle heinää haen? Pihalla on syksy ja maa marto.

– Omenapuu on hyvää. Tuo sellainen. Naapurilla on niitä uusia.

– Etkä sitten syö mattoa?

– En.

– Haen ne sinulle. Yöllä vaikka.

– Entä leipä? Mitä minä syön iltapalaksi?

– Siinä. Syö koko pussillinen. Minä voin syödä ne heinät.


PEIKKOMAINOS: Peikon pieniä tarinoita on on laitettu e-kirjoihin. Niitä on kolme ja niiden kaikkien nimi on Naavakuusen takaa. Ensimmäisessä on pienen suden tarinoita, toisessa on karhutarinoita ja kolmannessa peikkotarinoita. Niitä saa Elisa Kirjasta.

torstai 6. lokakuuta 2016

Aamutotuus

Kun heräsin aamulla, läksin etsimään totuutta. Minun oli se lopultakin löydettävä.

Olin etsinyt sitä jo kerran aiemmin. Silloin en löytänyt mitään, jollei kolmea poisheitettyä jäätelökäärettä ja ämpärillistä kantarelleja lasketa.

Ehkä ne olisi ollut hyvä laskea, sillä mistä me tiedämme, missä on totuus? Hukkaan tai varikseen se päätyisi, jollei jäätelökääreitä kukaan tarkastaisi. Tänään lasken kaiken poisheitetyn.