torstai 7. maaliskuuta 2013

Riistanhoitosuunnitelma

Eläimet istuvat kokoussupassa. Jokaista lajia edustaa yksi jäsen. Karhu ja hirvi istuvat vierekkäin, tiaiset hirven sarvissa, ja viereisen peuran sarvissa tilhi ja uunilintu. Tiltaltti laskee tynnyristään maljoja halukkaille. Ilves ja supi seisovat mäyrän vieressä. Ahma katselee jänistä vähän sillä silmällä, vaikka tietää, että esityslistalta poikkeaminen on vakava teko, josta ei selviä varoituksella jos ollenkaan. Hiiri ja päästäinen ovat etsineet alleen oksankänkkyrän. Myyrä on ollut höveli ja luvannut huolehtia kastemadosta, jonka se on sitten kietonut kaulansa ympärille.

Kettu on tapansa mukaan loikannut melkein supan pohjaan ja jakaa sieltä puheenvuoroja. Ensimmäiseksi se antaa puheenvuoron sudelle.

– Riistakanta on kasvanut nopeasti, susi aloittaa ja nuolaisee huuliaan, – sitä alkaa olla jo harmiksi asti.

Myöntävää mutinaa kuuluu joka suunnalta. Jänis painaa korviaan selkäänsä vasten ja vetää päätään hartioidensa väliin. Ahma ja näätä nousevat takajaloilleen ja tekevät käpälämerkkejä niin, että hirvi säikähtää ja linnut ovat tippua sen sarvista. Orava seistä jököttää oksallaan liikkumattomana, kotka istuu saman puun latvassa ja heittelee teräviä katseita ympärilleen. Ilves pyytää ja saa puheenvuoron.

– Ilvesten mielestä riistaa pitää ryhtyä harventamaan metsästämällä, se mouruaa.

Jänis painautuu entistä matalammaksi. Minkki ja supikoira vaativat puheenvuoroa hyppimällä ja ääntelemällä lajityypillisesti. Kettu jo melkein komentaa ne hiljaiseksi, mutta päättää sitten antaa niille yhteisen puheenvuoron.

– Minkit kannattavat ehdotonta luonnonsuojelua, toinen aloittaa ja toinen kiljaisee heti sen päälle, ettei supikoirien mielestä minkäänlaista metsästystä pitäisi sallia, vaan antaa kaikkien lajien levittäytyä omien kykyjensä mukaan.

Kettua naurattaa, mutta se hillitsee itsensä. Puheenjohtajana ei sovi ottaa kantaa ennen kuin muut ovat saaneet asiansa sanottua. Karhu nostaa kämmentään juuri sopivalla hetkellä ja pyytää puheenvuoroa.

– Karhut ovat pyynnin kannalla, se mörähtää ja katselee haastavasti ympärilleen. – Kaikkien pitää sopia samaan metsään.

– Tehdään tasapainottava riistanhoitosuunnitelma, pöllö huuhuu muistamatta pyytää puheenvuoroa.

Pöllön ehdotus saa välitöntä kannatusta ja puheensorina ja kohina velloo hetken pitkin supan reunoja. Kettu komentaa järjestyksen ja ehdottaa, että riistanhoitosuunnitelma tehdään saman tien ja että sitä ryhdytään toteuttamaan jo seuraavana päivänä.

Niin tehdään. Harakka saa ryhtyä kirjuriksi ja varvastella suunnitelman supan reunalla kasvavan koivun valkeaan kylkeen. Kokouksen jälkeen siinä lukee:

Riistanhoitosuunnitelman mukaisilla toimilla estetään ihmisen liiallinen runsastuminen ja torjutaan sen aiheuttamia vahinkoja. Jokainen on osaltaan velvollinen...

8 kommenttia:

  1. Lukemisen edetessä rupesin miettimään, mikä mahtaisi olla tämän tarinan lopussa esitettävä yllätysmomentti... Arvasin!!!

    VastaaPoista
  2. Jess. Tuota minäkin kannatan..Ihan tasapuolisuuden vuoksi..vaikka riistanHOITO onkin aika absurdi nimitys moisille toimille. Riistan hoitelu sopisi paremmin..

    VastaaPoista
  3. Vihdoinkin! Eläimet ovat alkaneet tajuta, että ihminenhän se on suurin luonnon tasapainon häiritsijä ja tuhoaja!

    VastaaPoista
  4. "...tasapainottava riistanhoitosuunnitelma..."!paljon viisaampaa kuin ihmisen harjoittama itsensä, luonnon, koko maapallon ja elämän tuhoaminen....!

    VastaaPoista
  5. Minä en tykkää, jos sudet ja karhut astuu varpaille ja määräilee.

    VastaaPoista
  6. Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha

    VastaaPoista
  7. Hätkäyttävä teksti. Ja kuten peikolla usein, yllättävä loppu.

    VastaaPoista