Metsätyömaa

Karhu, kettu ja pieni susi pohrustavat metsän halki ja napsivat mättäillä kasvavia marjoja suuhunsa. Susikin syö ja sanoo, että ne ovat kyllä ihan vähän hyviä. Karhu näyttää tietä ja kohta pedot tulevat avo­hakkuu­alueen reunaan. Alueella on huiman korkeita puu­pinoja ja siellä haisee vasta­sahattu puu. Toisissa pinoissa on puun­runkoja, toisissa oksia, risuja ja kantoja. Alueen toiselta reunalta kuuluu jyrinää ja pärinää.

Pieni susi haistaa ilmaa. Hakkuu­aukealla tuoksuu vähän samalle pahalle kuin tanssi­lavan lähellä olleella hiekka­kentällä. Ihan selvästi jossain lähellä on ihminen.

Karhu kulkee varovasti edellä pitkin hakkuu­aukean reunoja. Pian he näkevät, miten julman suuri metsä­kone­harvesteri kurottaa kaulaansa, haukkaa puun leukoihinsa, puraisee sen poikki ja paloittelee kappaleiksi niin, että oksat ja kävyt sinkoilevat ympäriinsä. Eikä koneen nälkä sammu, vaan se haukkaa puun toisensa jälkeen, ja hakkuu­aukea suurenee koko ajan.

Metsä­koneen selässä istuu ihminen lasisessa kopissa. Karhua rupeaa suututtamaan metsän rikkominen ja se nousee seisomaan kahdelle jalalle, kävelee koneen luo ja koputtaa lasi­kopin oveen. Ihminen säikähtää, ja koneen kaula tekee monta hassun­kurista liikettä. Susi ja kettu katselevat metsästä. Kettua naurattaa ja susi virnuilee ihmisen kiljunnalle. Kun karhu avaa lasi­kopin oven, kiljuminen vahvistuu, ja ihminen lähtee karkuun toisen puolen ovesta. Karhu antaa sen mennä.

Pieni susi haistelee ja nuuhkii lasi­koppia ja haistaa ihmisen hajun. Nyt se kytkeytyy suden mielessä puuttomaan metsään ja paloiteltuihin, pinossa kuoleviin puihin. Kone käydä sytkyttää ja työntää ilmaan pako­kaasuja, ja pieni susi liittää nekin ihmisen hajuun.

Metsä­koneen kuljettaja on juossut itsensä läkähdyksiin ja istuu yhdelle metsään leikkaamistaan pihkaisista kannoista. Hän kaivaa puhelimen taskustaan ja soittaa esi­miehelleen kertoakseen metsän eläinten hyökkäyksestä. Pomo tuhahtaa miehen tarinalle ja sanoo, että jos karhu tulee vastaan, niin sen voi hyvin pilkkoa metsä­koneen harvesteri­leuoilla samalla tavalla kuin puut. Hän toteaa vielä, että on turha soitella niin kauan, kun urakka on kesken ja leimikko pystyssä, että töihin pitäisi mennä ja sassiin.

Kuljettaja palaa varovasti koneensa luo, kiipeää sen selkään ja lukitsee kaikki ovet. Pedot ovat kaikonneet ja kuljettaja antaa koneensa taas haukata rungon toisensa jälkeen. Hän melkein toivoo, että karhu palaisi.

---

Tänään on oikea satu­päivä, ja koko viikon on satu­viikko. Peikko laittaa tänne joka päivä yhden vanhan sadun pienestä suden­poikasesta, ketusta ja karhusta. Yhdessä sadut kertovat tarinan siitä, miten pieni susi opettelee tietämään ihmisen: ihmisen hajua etsimässä.