Karhu, kettu ja pieni susi pohrustavat metsän halki ja napsivat mättäillä kasvavia marjoja suuhunsa. Susikin syö ja sanoo, että ne ovat kyllä ihan vähän hyviä. Karhu näyttää tietä ja kohta pedot tulevat avohakkuualueen reunaan. Alueella on huiman korkeita puupinoja ja siellä haisee vastasahattu puu. Toisissa pinoissa on puunrunkoja, toisissa oksia, risuja ja kantoja. Alueen toiselta reunalta kuuluu jyrinää ja pärinää.
Pieni susi haistaa ilmaa. Hakkuuaukealla tuoksuu vähän samalle pahalle kuin tanssilavan lähellä olleella hiekkakentällä. Ihan selvästi jossain lähellä on ihminen.
Karhu kulkee varovasti edellä pitkin hakkuuaukean reunoja. Pian he näkevät, miten julman suuri metsäkoneharvesteri kurottaa kaulaansa, haukkaa puun leukoihinsa, puraisee sen poikki ja paloittelee kappaleiksi niin, että oksat ja kävyt sinkoilevat ympäriinsä. Eikä koneen nälkä sammu, vaan se haukkaa puun toisensa jälkeen, ja hakkuuaukea suurenee koko ajan.
Metsäkoneen selässä istuu ihminen lasisessa kopissa. Karhua rupeaa suututtamaan metsän rikkominen ja se nousee seisomaan kahdelle jalalle, kävelee koneen luo ja koputtaa lasikopin oveen. Ihminen säikähtää, ja koneen kaula tekee monta hassunkurista liikettä. Susi ja kettu katselevat metsästä. Kettua naurattaa ja susi virnuilee ihmisen kiljunnalle. Kun karhu avaa lasikopin oven, kiljuminen vahvistuu, ja ihminen lähtee karkuun toisen puolen ovesta. Karhu antaa sen mennä.
Pieni susi haistelee ja nuuhkii lasikoppia ja haistaa ihmisen hajun. Nyt se kytkeytyy suden mielessä puuttomaan metsään ja paloiteltuihin, pinossa kuoleviin puihin. Kone käydä sytkyttää ja työntää ilmaan pakokaasuja, ja pieni susi liittää nekin ihmisen hajuun.
Metsäkoneen kuljettaja on juossut itsensä läkähdyksiin ja istuu yhdelle metsään leikkaamistaan pihkaisista kannoista. Hän kaivaa puhelimen taskustaan ja soittaa esimiehelleen kertoakseen metsän eläinten hyökkäyksestä. Pomo tuhahtaa miehen tarinalle ja sanoo, että jos karhu tulee vastaan, niin sen voi hyvin pilkkoa metsäkoneen harvesterileuoilla samalla tavalla kuin puut. Hän toteaa vielä, että on turha soitella niin kauan, kun urakka on kesken ja leimikko pystyssä, että töihin pitäisi mennä ja sassiin.
Kuljettaja palaa varovasti koneensa luo, kiipeää sen selkään ja lukitsee kaikki ovet. Pedot ovat kaikonneet ja kuljettaja antaa koneensa taas haukata rungon toisensa jälkeen. Hän melkein toivoo, että karhu palaisi.
Tänään on oikea satupäivä, ja koko viikon on satuviikko. Peikko laittaa tänne joka päivä yhden vanhan sadun pienestä sudenpoikasesta, ketusta ja karhusta. Yhdessä sadut kertovat tarinan siitä, miten pieni susi opettelee tietämään ihmisen: ihmisen hajua etsimässä.
Kyllä ihmisen merkeissä on pienelle sudelle paljon ihmettelemistä. Kaikki pitää kuitenkin itse kokea, niin paimenpojat kuin suuret koneetkin. Molemmat näyttävät mahtiaan, sekä kone että karhu.
VastaaPoistaJos kulkee kaverusten kannoilla, kaikki ihmisten toimet ovat ihan väärin, mutta jos kulkee ihmisen saappaissa, jokin liian lähelle tulleen karhunkin teko voi tuntua hirrrmuiselta.
On siinä pikkusudelle opettelemista, kun ihmisenkin oppii tuntemaan hajuja myöden.
VastaaPoistaIhmisenä olen itsekkin katsellut, kun metsää laitetaan poikki ja pinoon, tulee ihan paha mieli jo pelkästä katselemisestakin.
Kaikki vanhat marjapaikat on tuhottu ja viety mennessään, ei hyvä!
Karhuja saisi olla enemmänkin ja niiden pitäisi aina palata.
VastaaPoistaIlman metsiä ei ihminenkään hengittäisi.
VastaaPoistaHyvä kuitenkin, ettei karhu palannut, ettei sitäkin harvesteri pilko ja laita pinoon.
VastaaPoista