Valtatie

Pieni susi kulkee etsimässä ihmisen hajuja yhdessä karhun ja ketun kanssa. Se muistaa haistaneensa pako­kaasuja metsän läpi kulkevan tien varrella ja osaa nyt yhdistää ne ihmisen hajuihin.

Ystävykset lähestyvät tietä menemättä kuitenkaan tielle saakka. Ne jäävät metsään katsomaan ohi­kulkevaa liikenne­virtaa. Pieni susi haluaa jo lähteä pois, sillä sen mielestä tie on pelottava. Kettu haluaa odottaa hämärää ja mennä sitten syömään kaikki tiellä makaavat jänikset. Susi muistuttaa sitä, että metsässä on kyllä mustikoita, jotka ovat ihan vähän hyviäkin. Karhukin marhaa yhtenään metsässä niitä syömässä.

Hämärä saapuu, ja kettu vilahtaa tielle. Se nappaa tielle kuolleen jäniksen hampaisiinsa ja karkaa takaisin metsään juuri ennen kuin se itse jäisi auton pyörien ruhjomaksi.

Säikähtäneenä kettu palaa pienen suden tykö. Se tipauttaa litteän jäniksen maahan ja toteaa nälän saaneen siitä otteen niin, että se menetti hetkeksi harkintansa. Moisesta jäniksestä ei ole edes syötäväksi, koska autot ovat levittäneet sen lihat pitkin tietä. Jäljellä on vain vähän rikkinäisiä luita ja nahka.

Karhu on juuri palannut mustikka­metsä­retkeltään ja toteaa, että haaska­linnut joutavat syömään autojen tappamat jänikset ja muut otukset. Se sanoo löytäneensä metsästä paljon ruokaa ja lupaa, että kaikki saavat siitä syödäkseen. Karhu kääntää selkänsä tielle ja lähtee kulkemaan metsään. Kettu jättää litteän jäniksen hiirille ja seuraa karhua yhdessä pienen suden kanssa.

Metsässä makaa henkensä heittänyt hirvi. Se on jäänyt rekan töytäisemäksi ja paennut metsään, vuotanut verensä vatsa­onteloonsa ja kuollut. Haaskan kimpussa pyörii korppeja ja variksia. Ne väistyvät ja lehahtavat oksistoon, kun karhu lähestyy niiden ruoka­pöytää. Karhu asettuu mukavasti ja haukkaa ensimmäisen palan jo vähän pehmennyttä lihaa. Kettu ja pieni susi odottelevat kohteliaasti hetken vähän syrjemmällä ennen kuin ryhtyvät syömään.

Haukkausten välillä pieni susi toteaa, että ihminen haisee kuolleille eläimillekin, niille joita oli siellä tiellä. Se kummeksuu, miksi ihmiset eivät syö niitä itse.

– Joskus syövät, karhu toteaa ja lupaa kertoa, miten ihmiset metsästävät jäniksiä ja hirviä.

---

On satu­viikko, ja peikko laittaa tänne joka päivä yhden vanhan sadun pienestä suden­poikasesta, ketusta ja karhusta. Yhdessä sadut kertovat tarinan siitä, miten pieni susi opettelee tietämään ihmisen: ihmisen hajua etsimässä.